Ratamestarin lausunto
Ratamestarin raapustelut
Nurmeksen Seppojen perinteikkäät 2-päiväiset kansalliset ovat tällä kertaa kirjaimellisesti Pielisrastit: tarjona on neitseellinen, aiemmin kartoittamaton Louhivaara, joka kohoaa ylväästi suoraan Pielisestä liki 100 metriä järven pinnasta (ja tänä poikkeuksellisen alhaisen vedenpinnan vuonna vielä puoli metriä tavanomaista enemmän). Myös lännen suunnasta Louhilammen rannasta vaara nousee jylhästi, mutta vaaran laki on kohtalaisen laakea sisältäen kallioisia mäkialueita ja jonkin verran soita. Ratojen noususummat ovatkin maltilliset.
Nimestään huolimatta Louhivaaran radat kulkevat lähes kauttaaltaan nopsakintuille juohevan/jouhevan jolkottelun mahdollistavassa hyväpohjaisessa ja näkyvyydeltään varsin avoimessa maastossa. Pienipiirteisyyttä on riittävästi suunnistuksellisesti täysipainoisiin ratoihin. Vain ratojen lopussa (lähinnä sunnuntaina) ei kilpailukeskuksen sijainnin vuoksi ole voinut täysin välttää kolukkoisempaa maastopohjaa. Louhikkokosketuksia tulee joka tapauksessa vähemmän kuin keskiverrolle suomalaiselle potkupalloilijalle puulaakiottelussa.
Kartta on tietenkin maaston tavoin korkkaamaton ja tuttua, luotettavaa Höljäkkä-laatua. Ajouria on harvennusten jäljiltä runsaasti. Selväuraisimmat niistä on kuvattu ajoura-katkoviivalla ja metsäkoneen renkaanjäljiltään jo aluskasvillisuuteen peittyneet keltaisella viirulla. Epäselvimpiä ei karttaan ole tungettu. Jyrkänteistä ja kivistä karttaan on päätynyt myös joitakin varsin vähävartisia yksilöitä. -Pekalle kiitos myös ratatiedostojen teknisestä toteutuksesta!
Pientä päänvaivaa ratamestarin pieneen päähän ovat tuottaneet lasten ja vanhimpien veteraanien ratojen suunnittelu. Louhivaaran pohjoispään jyrkkien rinteiden ja särmikkyyden pelottamana kartoitin pienen alueen Louhivaaran pohjoispuolelta, jossa korkeuserot ovat pienehköt, mutta valitettavasti kulkukelpoisuus Louhivaaran lakialuetta huonompi ja peitteisyyttäkin enemmän. Sunnuntaina kaikki sarjat pääsevät Louhivaaralle. SSL:n puolesta lasten radat ennakkotarkistaneelle Pasille kiitos etenkin korjausvinkeistä14-sarjalaisten ratojen saattamiseksi ohjeistuksen mukaisiksi ja parannusehdotuksista siimariradoille!
Samoin kiitos kaikukoon Eijalle ratavalvojan homman vastuullisesta hoitamisesta!
Ennen loppuvuodatusta pieni puolustuspuheenvuoro ja itselle myönnetty syytesuoja mahdollisia rastilippujen sijoittelurutinoita vastaan: suunnistussuorituksen kokonaisuuteen kuuluu yhtenä elementtinä myös rastinotto, ja mielestäni ideaalitapauksessa lippu näkyy vasta rastinmääritteen yksilöimässä paikassa. Suunnista siis pisteelle asti – siinä lippu kyllä liehuu (jos tuulee). Leimasin löytyy matalasta pukista tai maapuusta lipun liepeiltä.
Toivon, että Louhivaara tuottaa osanottajille yhtä suurta nautintoa kuin ratamestarille maastossa ratoja pähkäillessä.
-mmg